Käykö kukaan enää raveissa?

Ravit 80-luvullaHevosurheilu on upeaa urheilua varsinkin vedonlyöjän näkökulmasta. Variaatioita on paljon ja voittajaa on vaikea ennustaa. Hevonen on eläin, joka ei kuvia kumartele ja välillä päivän kuntoa on hankala ennustaa. Senpä vuoksi raveja kutsutaan nimenomaan uhkapeliksi eikä vaikkapa todennäköisyysmatematiikaksi.

Joskus tuntuu, että Vermo ja Teivo ovat niin poissa muodista, ettei raviurheilua harrasta muu kuin Timo Soini. Hänkään ei enää kovin usein puhu raveista, vaan aukoo päätään oppositiolle.

Saa nyt nähdä, mitä käy kun Veikkaukseen sulatetaan Fintoto. Se voi tehdä ihan hyvää, tai sitten ravit jäävät vielä pahempaan syöksykierteeseen. Se on ihan ymmärrettävää ottaen huomioon ettei esimerkiksi Vermo tarjoa oikein mitään, jos ei satu intohimoisesti pitämään raveista. Sinne ei eksy paikalle muut kuin ravimiehet ja intohimoiset uhkapelaajat, niin nuorempi polvi ei sinne mene.

Munakana-ongelma. Raviradalle ei mennä, kun ravit eivät kiinnosta. Ravit eivät kiinnosta, jos ei ole koskaan edes käynyt raviradalla. Ottaisivat oppia laukkakilpailuista tuolla maailmalla. Ne ovat upeita spektaakkeleja joissa on todellista vedonlyönnin tunnelmaa ja voittamisen riemua. Onpa joku tehnyt itsestään miljonäärin voittamalla raveissa ja joskus jopa omistamalla ravihevosen.

Yleensä hevosenomistajan osa on vähän karumpi. Rahat menee, paha mieli jää.